Kõpun Majakka

Kõpun Majakka / Esittely

Kõpun majakka on koko Baltian vanhin merimerkki. Jo Hansa-liitto vaati 1400-luvulla majakan pystyttämistä. Hiidenmaan karikkoinen matalikko, Näkimadal, koitui satojen laivojen kohtaloksi. Uponneiden laivojen hylyt viruvat edelleen meren pohjassa. Paikalliset kartanonherrat ja rannan asukkaat vastustivat aluksi Kõpun tornia, sillä laivaonnettomuudet olivat heille merkittävä tulonlähde, kaikki meren rantaan huuhtoutunut omaisuus kuului nimittäin rantalain mukaan heille. Niinpä he houkuttelivat valetulilla laivoja karille. Laivat rosvottiin ja merihätään joutuneen laivan miehistö tapettiin. Venäjän kruunu osti Pariisin maailmannäyttelystä majakan nykyisen ”hattuvalohuoneen”. 1980-luvulla majakan kohtalo joutui vaakalaudalle.

Kõpun majakka sijaitsee 38 km Kärdlasta länteen Tornimäellä, joka on Kõpun niemen korkein mäki. Massiivinen nelikulmainen ja neljälle tukipilarille rakennettu majakka on n. 37 metriä korkea. Rakennusmateriaalina on käytetty kalkkikiveä ja mukulakiviä. Majakan valo sijaitsee 103 metriä merenpinnan yläpuolella ja näkyy 35 merimailin eli 55 km päähän.
Tallinna kaupunki esitti vaatimuksen vuonna 1480 majakan rakentamiseksi, sillä vaikutusvaltainen Hansa-liitto oli huolissaan laivoistaan, jotka usein haaksirikkoutuivat Hiidenmaan merialueella. Rakennustyöt lähtivät liikkeelle verkkaisesti, sillä asia ei kiinnostanut paikallista rahoittajaa eli Saarenmaan ja Läänemaan piispaa. Tallinnasta saaduilla rahoilla rakentaminen alkoi vuonna 1504 ja urakka käynnistyi toden teolla. Ruton iskettyä Hiidenmaalle työt olivat pysähdyksissä lähes vuosikymmenen. Ensimmäisenä pystytettiin maamerkki, jolla ei ollut minkäänlaista valaistusta. Rakennustyöt jatkuivat vielä 1530-luvulla. Ruotsin valtakunnan aikaan vuonna 1649 merimerkin yläosaan rakennettiin tulisija. Torni sai puuportaikon ja polttoritilän ja majakka varustettiin käsivinssillä, jolla tykötarpeet tulen tekoon saatiin hiiattua torniin. Puuportaikon tuhouduttua palossa 10 vuoden kuluttua, majakkaan päätettiin rakentaa rautaportaat.
Nuotiota pidettiin yllä jäiden lähdöstä toukokuun alkuun ja Jaakonpäivästä (25.7) meren jäätymiseen. Majakan ylläpidosta aiheutui luonnollisesti ylimääräisiä rasituksia talonpojille. Majakan lämmitys oli talonpoikien tehtävä alusta loppuun saakka, puutakin kului vuosittain 1000 syltä. Puiden käyttö valonlähteenä päättyi vuonna 1805, jolloin siirryttiin hamppuöljyyn, petroolin ja asetyleeniin.
Sekä kartanonherrat että talonpojat vastustuvat ensin majakkahanketta, sillä kaikki karille ajautuneiden laivojen maalle huuhtoutunut omaisuus kuului rantalain mukaan heille. Pelastetusta lastista taas kysyttiin sievoinen palkkio. Laivoja myös rosvottiin häikäilemättömästi – paikalliset rannan asukkaat houkuttelivat valetulilla laivoja karille ja merihätään joutuneen laivan miehistö tapettiin.
Majakan rakennustyöt käynnistyivät uudelleen vuonna 1810, kun valta Virossa siirtyi Venäjän kruunulle. Majakan torni kohosi harjakorkeuteensa vuonna 1845 ja tukipilareita kohotettiin ja vahvistettiin. Tornin sisäpuolelle hakattiin portaikko. Huipulle on 69 askelmaa. Majakan nykyinen valolaitteisto hankittiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelystä, valohuone peileineen ja lamppuineen maksoi kolme miljoonaa kultaruplaa.
Toisessa maailmansodassa majakka vaurioitui, mutta kunnostettiin pian toimintakuntoon – aluksi vain vilkkuvana, myöhemmin pyörivänä.
Laivaliikenteelle tärkeän majakan kunnostaminen alkoi taas vuonna 1988, kun todettiin, että ainutlaatuinen majakka on vaarassa tuhoutua. Neuvostoliitto ei säästellyt kustannuksissa, kun majakka maalattiin suojaavalla kosteudenpitävällä öljymaalilla, mutta samalla majakalle tehtiin karhunpalvelus. Majakkaa ei suojattu maasta nousevalta kosteudelta ja ilmatiivis torni muuttui eräänlaiseksi jättiläissieneksi. Pintaveden kosteus imeytyi majakkaan ja pääsi ulos vasta sitten, kun maali irtosi laastin mukana. Majakka pelastettiin valamalla koko tornin ympärille erittäin vahva rautabetonipaita. Vuosina 1989-1990 valmistunut rautapaita ei onneksi pilaa historiallisen rakennuksen ulkonäköä.