Narvan Aleksanterin Kirkko

Narvan Aleksanterin Kirkko / Esittely

Kahdeksankulmainen Aleksanterin kirkko on eräs Viron omaperäisimmistä sakraalirakennuksista. Se uhkuu mahtipontisuutta, vaikka se on tällä haavaa raunioina. Toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen kirkon entisöiminen on kuitenkin käynnistynyt.
Narvan asukasluku kasvoi nopeasti 1800-luvun lopulla, jolloin kaupunki kuului Pietarin kuvernementtiin. Kaupungissa oli kirkkonsa saksalaisilla, venäläisillä, suomalaisilla ja ruotsalaisilla, mutta ei virolaisilla, joiden oli tyytyminen vuokraamaan tiloja suomalaiselta Mikaelin seurakunnalta ja saksalaiselta Johanneksen seurakunnalta.
Virolaisten asukasluvun kasvaessa ryhdyttiin rakentamaan omaa kirkkoa – oikeastaan kahta. Vuonna 1881 aloitettiin Aleksanterin kirkon ja vuonna 1884 Pietarin kirkon rakentaminen. Kartanonherra Georg von Cramer lahjoitti tontin Aleksanterin kirkolle.
Kirkon arkkitehti oli Otto Pius Hippius – baltiansaksalainen arkkitehti Pietarista, jolla oli siteet Viroon isän kautta. Muita hänen suunnittelemiaan rakennuksia ovat mm. Tallinnan Kaarlen kirkko ja Sangasten linna.
Kirkon ulkomuoto noudattaa romaanisen taiteen periaatteita. Pohjapiirros on harvinainen – keskeisrakennus on kahdeksankulmainen polygoni. Sitä kattoi valtava kupoliholvi, joka oli halkaisijaltaan 20,3 metriä. Kirkkoon liittyi lännestä eteishuone, jonka päädyssä oli lähes 60 metriä korkea pyramidihuippuinen torni. Itäsivulla oli sakasti. Keskeisrakennuksen muille kuudelle sivulle oli rakennettu lehterit (emporet). Lehterin koristeelliset puuvuoraukset ovat säilyneet meidän päiviimme.
Pylväättömään kirkkosaliin mahtui jopa 5000 ihmistä (istumapaikkoja 2500). Sekä lehtereiden että lattian penkit oli asetettu kaarevasti siten, että saarnamies näkyi lähes joka puolelta. Tammialttari ja saarnastuoli olivat puuleikkauksin koristeltuja ja alttarilla oli kolme maalausta.
Kreenholmin tehtaan hallitus maksoi kirkon muhkeat 184 000 ruplan rakennuskulut.
Toinen maailmansota kohteli kirkkoa kaltoin. Siihen osui pommi ja myöhemmin saksalaiset räjäyttivät kirkontornin. Kirkko jatkoi toimintaa ilman kellotorniakin neuvostomiehityksessä aina vuoteen 1962, jolloin seurakunnan piti jättää kirkko.
Kirkko muutettiin varastoksi, mikä osoittautui jopa edulliseksi ratkaisuksi kirkon rakenteiden säilymisen kannalta.
1970-luvulla haaveiltiin, että kirkko restauroitaisiin konserttisaliksi. Projekti laadittiin siten, että myös kirkon toiminta voisi jatkua. Tämäkään projekti ei toteutunut Eestin Sosialistisessa Neuvostotasavallassa.
Kirkon entisöintityöt on tätä nykyä aloitettu.