Lüganusen Kirkko

Lüganusen Kirkko / Esittely

Lüganusen Johanneksen kirkon katseenvangitsija on pyöreä kirkontorni, jollaisia näkee Virossa erittäin harvoin. Johannes Kastajalle omistetun kirkon arkkitehtuurissa on toinenkin harvinaislaatuinen yksityiskohta – päätykolmioiden pienaakkosteksti ja ristikoristeet ovat ainutlaatuisia Viron mittakaavassa.

Pyhättö sijaitsee kahden Purtsejoeksi yhdistyvän joen risteytymispaikassa. Perimätiedon mukaan kirkko olisi rakennettu jo 1200-luvun lopulla, mutta todennäköisesti kirkon rakentaminen ajoittuu 1300-luvun keskelle. On otaksuttu, että kirkon rakennuttivat Lüggenhusenien suvun esivanhemmat, joilta kirkko olisi saanut nimensä.
Alkuperäinen kirkko oli torniton ja holvaamaton kasterakennus, juuri niin pelkistetty, kuin dominikaanimunkkien siveyssäännöt vaativat. Seinämuurien koristeelliset (upotettu risti ja pienaakkosteksti) päätykolmiot osoittautuvat tässä valossa yllättäviksi elementeiksi. Koriste on Virossa ainutlaatuinen, mutta Pohjois-Saksassa sitä esiintyy usein.
1400-luvulla Tallinnasta kutsuttiin mestarit holvaamaan kirkko kaksilaivaiseksi. Valitettavasti mahtavat holvit tuhoutuivat 1500-luvun Liivinmaan sodissa, jonka jälkeen kirkolla on ollut tavallinen katto. Kirkon holvattu kuori ja sakasti valmistuivat 1400-luvun puolivälissä, samoin kuin alta nelikulmainen ja ylhäältä pyöreä 7-kerroksinen länsitorni. Nykyään vain Harju-Ristin kirkossa on samantyyppinen pyöreä torni.
Kirkko kärsi Viron maaperällä käydyistä sodista, mutta Suuressa Pohjan sodassa se säilyi koskemattomana. Aikakirjojen mukaan Lüganusen kirkon porttiin oli kirjoitettu teksti: ”jokainen ristitty jättää rauhaan tämän kristityille omistetun talon.”
Toinen maailmansota elokuussa 1941 osoittautui kohtalokkaaksi. Kirkon sisustus tuhoutui puna-armeijan sytyttämästä tulipalosta – vain kivikoristeet säilyivät. Seurakunta kunnosti kirkon kymmenessä vuodessa. Suippotorni sai oman muotonsa vasta vuonna 1987. Vuosina 1788-1795 kirkossa työskenteli pastorina eräs Viron kulttuurihistorian merkkihenkilöistä, kielimies Otto Wilhelm Masing. Juuri hän otti käyttöön viron õ-kirjaimen. Masing tunnettiin myös raittiusmiehenä, joka saarnasi usein varastamisen, juopottelun ja pakanallisuuden turmiollisuudesta.