Martnan Martin Kirkko

Martnan Martin Kirkko / Esittely

Martnan Pyhän Martin kirkko (Püha Martini kirik) pystytettiin 1500-luvun alussa ahkerana rakennuttajana tunnetun Saarenmaan ja Läänemaan piispan Johannes III Orgaksen johdolla. Tästä on merkkinä piispan vaakunakilpi pohjoisportaalissa. Henkilöpalvonta oli tyypillistä sekä myöhäiselle keskiajalle että renessanssille. Martnan kirkosta käytettiin myös nimeä Orgaksen kirkko.

Martnan kirkko mainitaan ensimmäistä kertaa aikakirjoissa vuonna 1312 Autuaan Martin kirkkona. Ensimmäisessä kirkkorakennuksessa ei ollut kuoria eikä tornia.
Martnan kirkko jälleenrakennettiin 1500-luvulla. Yksilaivaisen kirkon laatikkomaisen ulkonäön vuoksi kirkkosali ja kuori näyttävät ulkoa yhdeltä tilalta. Monotoonista runkorakennusta jakaa vain pohjoisseinään liittyvä sakasti ja länsitorni, johon on rakennettu myöhemmin siunauskappeli.
Tilanratkaisun päätunnus – kuorin ja kirkkosalin jakamattomuus pätee vain ulkoisessa ilmeessä. Sisustuksessa seurakunnan penkit ja hengenmiesten alue on jaettu selkeästi leveällä ja matalalla triumfikaarella. Kolmen holviston itäisin tila täyttää kuorin virkaa, pieni sakasti sijaitsee sen pohjoissivulla.
Piispan heraldinen vaakunakilpi lisättiin kirkontornin päätyportaaliin aivan kuin sinetiksi kirkon valmistumiselle. Ruutupohjalla on piispan attribuuteista hiippa ja kaksi ristittyä keppiä, joiden alla on kaksi vaakunaa – piispan vaakuna ja henkilökohtainen vaakuna. Ensimmäisessä on hiippakunnan suojelupyhimyksen Johanneksen symboli kotka, perhevaakunassa on kolme ruutua, joista kaksi on säilynyt ehjänä. Vaakunakilven tekijä ei ole enää nimetön taiteilija niin kuin keskiaikana, vaan todennäköisesti myöhäisgoottilainen kivenveistäjä Reynken.
Keskiaikainen fasadi poikkesi nykyisestä ennen kaikkea ikkunoiden osalta, joita pohjoisseinässä ei ollut lainkaan. Myös holvistoa rytmittävät kolme eteläikkunaa olivat ohuempia ja tekivät kirkosta helpommin puolustettavan. Näistä ikkunoista on säilynyt alkuperäisasussaan kaksi – erittäin pieni itäikkuna ja länsiseinän pyöröikkuna.
Kirkko sai nykyisen ilmeensä 1800-luvun keskivaiheilla, jolloin pystytettiin kirkontorni, hakattiin pohjoisseinän ikkunat ja vaihdettiin tietämättömästä syystä tuhoutunut holvisto niitä imitoivaan puukattoon.
Kirkon sisustuksessa on säilynyt gotlantilaismallinen kasteallas 1200-luvulta.
Alttari on peräisin 1700-luvulta ja sen teki todennäköisesti kuvanveistäjä Christian Ackermann. Niukasti koristellun alttarin pääpaino on taiteellisesti itse veistoksissa, Mooseksen ja Johanneksen upeasti veistetyissä hahmoissa.
Kirkkopuistosta on tuotu kuoriin Suurta pohjan sotaa ja Tarton hävitystä kuvanneen Käsu Hansin muistokivi. Barokkityylinen matala kohokuva on eräs ensimmäisistä korkeatyylisiä muistomerkkejä Vironmaan merkkihenkilöistä.
Kirkon alttarin kynttiläjalat ovat yli 400 vuotta vanhoja.
Kansantarinan mukaan kirkko valmistui vasta sitten, kun Martin-niminen mies oli otettu kiinni pellolta ja muurattu kirkonmuuriin umpihumalaan juotettuna. Miehen hankoaura, kaksi mustaa härkää ja rukkaset jäivät muistoksi kirkon vaakunaan. Toinen tarina kertoo omituisesta valosta, joka loimottaa öisin siunauskappelissa. Sanotaan, että kirkkoon haudatut kartanonherrat pelaavat keskenään korttia! Kerran pastori oli huutanut heille: ”Onko tämä teidän paikkanne?” Kartanonherrat olivat vajonneet sen jälkeen maan alle, mutta kirkon ovi oli läimähtänyt niin kovasti kiinni, että pastori oli säikähtänyt, sairastunut ja kuollut pian tuskissa.