Ridalan Kirkko

Ridalan Kirkko / Esittely

Taidehistoriallisesti merkittävä Ridalan kirkko lukeutuu Läänemaan vanhimpiin kirkkoihin. Se on omistettu katujien, parannuksen tehneiden ja prostituoitujen suojelupyhimykselle Maria Magdalenalle.
Historiallinen pyhättö on entisöity erittäin viehättäväksi. Kirkontorni ei ole korkea, mutta rakennuksen ulkonaista kauneutta matala torni ei vähennä. Kirkontornin huomaa oikeastaan vain lähestyessä kirkkoa etelästä.
Perimätiedon mukaan jättiläisneito rakensi kirkon talokseen. Kansantarinoiden mukaan Piru ja Kalevipoeg ovat molemmat kivittäneet aikoinaan kirkkoa.
Ridalan kirkko rakennettiin todennäköisesti vuosina 1265-1270. Arkeologisten löytöjen mukaan kirkko olisi rakennettu vanhan hiiden paikalle. Kirkko on yksilaivainen hallikirkko, mikä on tyypillistä sen ajan feodaalivaltion Saarenmaan ja Läänemaan hiippakunnan kirkoille. Kirkko koostuu kahden holviston kirkkosalista ja kuoriosasta, joiden väliin jää leveä triumfikaari.
Pohjapiirustuksen perustana on ollut sistersiläismunkkien numerosymboliikka – kuorin itäseinän ulkopituus on 33 jalkaa. Kirkkosalin sisäpituus 66 jalkaa on kaksinkertainen ulkopituuteen nähden.
Pohjoispäädyn sakasti on rakennettu 1400-luvulla, muuriin upotettuja portaita pitkin pääsee holveihin, joihin majoitettiin aikoinaan pyhiinvaeltajia. Portaikossa on pieni ikkuna, hagioskooppi, josta näkee alttarin.
Kirkon kellotorni sijaitsee poikkeuksellisesti rakennuksen eteläsivulla ja sen pyramidikaton huippu ulottuu vain katonharjan korkeudelle. Kansantarinat selittävät korkean tornin puuttumisen sillä, että korkean tornin uskottiin häiritsevän laivaliikennettä. Toinen tarunomainen selitys tornin puuttumiseen on se, että Piru oli aikoinaan heittänyt kirkkoa kivellä, joka oli vienyt tornin mennessään. Myös Kalevipoeg kivitti kirkkoa, mutta tapansa mukaisesti sankari ei koskaan osunut siihen.
Kirkon pääsisäänkäynti eli länsiportaali on säilynyt hyvin lähellä alkuperäistä muotoaan, koska kirkon länsipäähän ei rakennettu tornia. Kivenveistotekniikasta näkee, miten keskiaikaisesta romaanisesta tyylisuunnasta on liikuttu siirtymävaiheen kautta kohti goottilaista muotokieltä. Mestarilliseen koristepäätyyn on hakattu pieni seinäkomero eli nissi, johon on asetettu ihmishahmo. Monien mielestä se näyttää Maria Magdalenalta, jolla olisi kädessään voidepurkki. Toisen tulkinnan mukaan kyseessä olisi Kristus, joka näyttää epäilevälle Tuomakselle kyljessään olevaa haavaa.
Kivinen alttaripöytä (mensa) on todennäköisesti keskiajalta. Siihen on kaiverrettu viisi vihkiristiä. 1600-luvulta peräisin olevan alttaritaulun on veistänyt tallinnalainen mestari Berent Loretz. Puusisustuksen arvokkain esine on saarnastuoli, joka on tehty vuonna 1656 puunveistäjä Elert Thielen verstaalla. Alttaritilan jakajana on säilynyt Virossa ainutlaatuinen ristikkorakennelma – letner.
Kirkkosalin länsisivun pohjoisosassa on kuusitahokkaan muotoinen seinäkomero. Oletetaan, että se oli keskiaikana Kristuksen haudan symboli. Samanlaisia hautanissejä tavataan muissakin Saarenmaan ja Läänemaan kirkoissa. Kirkkosalin länsiholvi on puurakenteinen. Alkuperäinen kiviholvi sortui 1700-luvulla länsiseinän vajoamisen johdosta. Holvi entisöitiin 1800-luvun lopussa ja puukaton sijaan rakennettiin kiviholvia imitoiva puuholvi.
Kuorin 1300-luvulla tehdyt seinämaalaukset ovat tuntemattoman gotlantilaisen mestarin käsialaa. Kuoriholvin päässä on säilynyt maalaus 1400-luvulta, siihen on kirjoitettu latinaksi Sum, joka tarkoittaa käännettynä ´olen´ ja viittaa Jumalaan, joka sanoi Moosekselle: ”Minä olen se, joka olen!”
Kirkko on välttynyt sodilta ja tulipaloilta. Kirkkosalin katossa näkyy edelleen vanhojen mestareiden signeeraamia kattokiviä.
Maria Magdalena, jonka päivää vietetään 22. heinäkuuta, on ylösnousseen Herran ensimmäinen todistaja. Hän on katujien, parannuksen tehneiden ja prostituoitujen suojelupyhimys. Suojelupyhimyksen valinta tulee väitettä, että Ridala todellakin sijaitsi katuvien pyhiinvaeltajien reitillä. Kirkkopuistossa on säilynyt massiivisia ns. katumusristejä.